Nyt on lauantai-ilta, kello lähentelee puolta kymmentä ja minulla on sikainfluenssa. No ei kai! Mutta kuumetta ja kurkku niin kipiä että nieleminen on hyvin tuskallista, silti pakollista. Telkusta ei tuu mittään, joten on alettava kattoo leffaa. Seuranani tällä hetkellä on kaksi kissaa, myöhemmin seuraamme liittynee yksi very special boy. Hui, olipas makiaa.
Voisinkin kertoa enemmän kissoista, ne kun on aika hauskoja heppuja. Ne on siis Helin, parhaimman isosiskoni kissoja, jotka ovat myös mielestäni vähän minun, koska oon niiden vakihoitaja ja leikkikamu, patja ja rapsutuskone.
Sigmund herra.
Ensiksi kerron ystävästämme Sigmundista. Saanut nimensä erään arvon herran, Sigmund Freudin mukaan. Yleisin lempinimi on Sigge, nykyään tunnetaan myös Peetuna (koska muistuttaa Jussin bemaria), Serefina Pekkalana (Kultainen Kompassi -leffasta) ja Kafkana (väärin muistettu Freud). Sigge on ikämies jo, olisiko kuuden vuoden kieppeillä, vuosi pari sinne tai tänne. Hän on myös hieman muheva, ja päästelee kummia röhkäisy ääniä, siksi häntä voi erehtyä luulemaan porsaaksi, buldogiksi, tai jopa lampaaksi tai sonniksi. Sigellä on myös veli, jonka nimi on Albert (Einsteinin mukaan), Allu asusti ennen saman katon alla mutta tunsi kutsumukseksensa ulkoilun ja pääsi maalle asumaan.
Viimeksi yllätin Porkkanan päästä täytettävästä pyykkikoneesta, oli jäänyt luukku auki.
Toinen ystävistämme on Porkkana. Nimetty oranssin värinsä mukaan, uljas parin vuoden ikäinen kolli. Porkkanaa on myös erehsyksessä kutsuttu Pähkinäksi, useimmin kuitenkin kuullaan lempinimeä Poksu, joskus myös Pookkana. Poksu tykkää leikkiä ja juosta minkä jaloistaan pääsee, rakkaimpana harrastuksenaan Sfinksi -leikki. Jos Heli tai Petra sattuu olemaan paikalla tanssimassa Egypti-tanssia, on karvainen ystävämme erittäin tyytyväinen. Poksu tykkää nostaa ruuan kupista käpäläänsä tai lattialle ja syödä siitä, Peetun tuijottaeesa vieressä että mitä ihmettä sinä veikka oikein puuhaat.
Veljekset päivätorkuilla.
Siinäpä niistä! Haha. Laitoin tuossa just Totoron pyörimään dvdltä kun telkustakaan ei tullut mitään. On ehkä about kymmenes kerta kun tätäkin elokuvaa katson, siispä osaan jo melkein puhua japania! Pitää ens kerralla nousevan auringon maassa käydessään koittaa ymmärtävätkö pienet keltaiset ystävämme Totoro-repliikkejäni.
Totoro, Hayo Miyazaki.
Paula ja Albert kesällä '08.
Juu-u, jatkanpa taas kun on vähintään yhtä tähdellistä asiaa kuin nyt. Kuume laski särkylääkkeen myötä, nieleminenkin helpottui niin söin. Ootellaanpa kuinka hikinen yö tästä vielä tullee.
